perjantai 27. helmikuuta 2015

Kuka päättää mistä me bloggaamme?

Heippa kaikki.

Monissa leivonta- ja ruokablogeissa on alkanut näkyä keskustelua ja juttuja siitä miten aloitti bloggauksen ja millaista se onkaan.
Meidän mielestä tälläisiä on ihana lukea. Päätimme itse kirjoittaa vähän ehkä aiheesta sivuavan jutun... sillä nykyään sosiaalisessa mediassa on paljon hyvää ja (sitten se kolikon kääntöpuoli) huonoa.


Usein, varsinkin haastattelujen yhteydessä tulee puheeksi miten bloggauksen aloitti ja miksi. Miksi juuri tietynlaiset herkut inspaa ja mihin kaikki herkut häviää meidän tehtyä ne! Ja nämä kysymykset askarruttaa ihan lukijoitakin. On kiva ottaa vastaan teiltä lukijoilta ehdotuksia ja vinkkejä leivontaan, siitä saa inspiraatiota ja se on osittain syy miksi bloggaus on aloitettu.

Mutta... yhä useammin tulee myös ilkeää kommenttia siitä miten me teemme liian sokerisia herkkuja ja milloin meidän leivonnaisissa käytetään liikaa lisäaineita, liikaa voita/ liian vähän voita. Milloin resepti on surkea ja milloin se on selvästi matkittu muualta. Miten ihannoimme amerikkalaista ruokakulttuuria liikaa ja edesautamme nuorten ylipainoa. Miten kaikki reseptit on ihan samanlaisia ja meidän pitäisi tehdä jotain erilaista. Joskus tulee jopa kommenttia meidän ulkonäöstä ja siitä miten olemme HUONOJA IHMISIÄ... ja siis nyt puhutaan leivontablogista. En edes halua miettiä millaisia paineita muoti ja lifestyle-bloggaajat kokevat. Tässä muutama nosto lemppari ilkeistä kommenteistamme:


"Kaksi lihavaa naista ohjeita sokeri-nimisestä myrkystä. Sairasta!"

"Kannattaisi syödä välillä jotain muutakin kuin rasvaa ja sokeria. Teille suosittelisin ainakin 2 vuoden taukoa leivoksista."

"Voi jessus kun olen kyllästynyt näihin resepteihin tällä blogipalstalla!"

"Ärsyttävää kun julkaisette uusia juttuja niin harvoin, ei jaksa enää seurata."

"Blogatkaa mieluummin raakakakuista tai raakapatukoista."

"Ihmettelen tuota margariinia (hyi hitto). Ette taida tietää kuinka epäterveellistä se on… voita sen olla pitää!"


Ihania kommentteja eikö? Joka ikinen löytyy blogistamme, sillä meidän blogissa kommentointi on vapaata.

Kuvitteellinen hatunnostoni jokaiselle joka jaksaa suodattaa huonot kommentit toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Sitten on meitä ihmisiä jotka jäävät miettimään kommentteja päiviksi, jopa viikoiksi. Ihan ilkeimpiä kommentteja mietitään edelleen, vaikka niistä saattaisi olla jo muutama vuosi. 2011 blogin aloittaessamme emme ikinä ajatelleet mitä kaikkea ihmiset saattavat kommentoida, ja vaikka huonoja kommentteja tulee vain murto-osa hyviin verrattuna, jää ne silti kaivertamaan. Tästä tuli mieleen vanha sanonta "jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, älä sano mitään." Otamme ainakin itse tuosta sanonnasta mallia. Ei tulisi mieleenkään lähteä arvostelemaan toisia netissä anonyymisti tai muutenkaan haukkumaan toisia. Kehtaisivatko nämä kommentoijat sanoa nämä samat asiat meille vasten kasvoja? Saako nettipalstoilla kirjoitusvirheitä etsivät pilkunviilaajat nautintoa kommentoidessaan niistä? Tai siitä että toiselle tulee paha mieli ilkeästä kommentista?

Tämä herätti kysymyksen.
Kuka päättää mistä me bloggaamme?

Ensijaisesti me itse päätämme sen. Emmekä aio tätä tyyliä muuttaa, sillä bloggaus on meille rakas harrastus. Kysymme aika ajoin lukijoilta millaisia leivoksia he haluaisivat jatkossa nähdä blogissa ja otamme toiveet harkintaan ja suurimman osan ajasta toteutamme pyyntöjä.
Mutta tosiaan alkujaan blogi-innostus lähti tehdä juttuja mitkä inspasi meitä. Ja edelleen blogi jatkaa "leivonta-päiväkirjana" mihin kirjoitamme meidän leivonnasta. Ja me toivomme että se riittää meidän lukijoille, osalle jotka ovat seuranneet blogimatkaamme ihan alusta saakka. Meidän blogissa tullaan edelleen näkemään sokeria (iik!) ja voita (kääk!) vaikka kuka sanoisi mitä. Koska me tahdomme tehdä näitä reseptejä. Ja tiedättekö mitä? ;) teidän (looking at you ilkeä anonyymi) ei tarvitse syödä näitä meidän tekeileitä! Meillä on oma maistattelujengi koossa jotka mielellään syövät näitä herkkuja!

Ja huomauttasin myös ettei tämä ole mikään yleinen valituspostaus. Vaan enemmänkin ajatuksenjuoksua viimeisen neljän vuoden ajalta. Mietittiin vaan että milloin tämmöinen lynkkauskulttuuri on rantautunut universumiin..

Te muut bloggaajat, tuleeko teille huonoja kommentteja? Miten reagoitte niihin?

-Dr.Sugar-

13 kommenttia:

  1. VMP! Postaatte mistä haluatte. <3

    Raakaintoilijat lukekoot raakaruokablogeja ja haukkujat katsokoot peiliin ja hävekööt. Söisivät enemmän sokeria, niin eivät olisi niin happamia. ;)

    VastaaPoista
  2. Jopas jotakin! Kaksi kaunista ja tyylikästä sekä lahjakasta nuorta naista taitaa nyt aiheuttaa kateutta jossain.. Pakkoko sitä nyt jokaista ohjetta on meidän lukijoiden testata!? Ja jos ei blogi kelpaa, onhan tuolla muitakin tarjolla...
    Se on sitä, kun oma elämä ahdistaa ja peilataan toiseen, että miksi tuolla menee noin hyvin, ja minulla näin surkeasti!? Pitää yrittää hajottaa se toinen, jotta oma elämä näyttäisi paremmalta. . Tai kun tulkitaan rivienvälitekstejä suurennuslasilla ja keksitään oletettuja asioita.
    Olen lifestyle-bloggaaja ja saanut kokea anonyymi-solvauksia, haukkuja, syytöksiä, ehkä jopa voisi uhkailunkin nimimerkin eräs lause täyttää.
    Jopa kuvitellaan, että omistan kristallipallon, jolla voin nähdä salaisimmatkin tunteet keneltä tahansa. "Parhaita" lienee salaliittoteoriat ja karman kostot.
    aluksi sattui. Etsin vikaa itsestäni ja mietin pääni puhki, mitä olen tehnyt väärin. sittemmin tajusin, että netti on valtava alue ja tuolla jossain voi olla ketä tahansa. Myös heitä, joilla on henkisesti paha olla itsensä kanssa. kateus, katkeruus, se, että halutaan enemmän, mitä saadaan tai mihin itse ollaan valmiita panostamaan. en saa itsekään asioita ilmaiseksi ja ilman tuskaa ja kyyneleitä. Mutta ei sitä nähdä.
    Minä olen ainakin teidän ihailijanne ja vaikken jokaista ohjetta otakkaan talteen, on silti kivasti vaihtelua ja löydän mieleiseni. Kun yhdelle kumarrat, toiselle pyllistät. Kaikkia et voi miellyttää. Tehkää omaa blogianne omannäköisesti. Jollei kelpaa, etsiköt mieleisensä. Onhan noita blogeja todellakin!

    VastaaPoista
  3. No ohhoh. Onko blogia pakko lukea, jos on niin huonoja reseptejä tms.
    Itse käytän myös tuota sanontaa, että jos ei ole hyvää sanottavaa, jätä sanomatta.
    Itsellä sen verran tylsä blogi, ettei ole tullut negatiivisia kommentteja.

    Tsemppiä jatkoon! Itse ainakin odotan uusia reseptejä.

    VastaaPoista
  4. tosi hyvin kirjoitettu! jos kerran raakakakut ja terveellisemmät leivonnaiset noin paljon kiinnostavat, niin niistäkin kirjoitetaan blogeissa, joten etsimään vaan! ihminen voi ihan hyvin syödä välillä voita ja sokeria jos muuten syö terveellisesti.

    toivottavasti jatkatte nameja postauksia ja herkullisia kuvia!

    VastaaPoista
  5. En kyllä ymmärrä miksi ne ihmiset, jotka eivät pidä blogistanne, vaivautuvat kommentoimaan ilkeästi ja jatkamaan lukemista.. :) Tyhmäähän sellainen on. Ja bloginne on paras ja ihana juuri tällaisena kuin se on!

    VastaaPoista
  6. Selailen lähes päivittäin näitä leivontablogeja. kommentoin joskus kun sattuu mieleen jotain mukavaa tulemaan. ei ole tullut mieleenikään negatiivistä palautetta antaa, Ihana näitä on katsella ja lukea, josko jotain itsekin saisi aikaiseksi yrittää. Tsemppiä Teille ja valittajat vaihtakoot "kanavaa",pakkoko täällä on narista.

    VastaaPoista
  7. Siis mitä helvettiä!? Mä ainakin tykkään tästä blogista just siksi, että leivotte amerikkalaisia leivonnaisia, ja raakaleivonta ei kiinnosta pätkääkään! Huutelijat pysyköön poissa!

    Teija

    VastaaPoista
  8. Minä poistan asiattomat kommentit koska blogini on tarkoitus on saada ihmiset hyvälle tuulelle :) rakentava kritiikki on tietty aina tervetullut. Onneksi negatiivista palautetta tulee aika harvoin. Keep up the good work!

    VastaaPoista
  9. Tsemppiä sokeritohtorit!! Ihana tää teidän blogi ja ihania leivonnaisia. Jatkakaa vain omalla tyylillä ja ne jotka ei tykkää voivat lukea jotain muuta ja jättää teidät rauhaan.

    VastaaPoista
  10. Melko asiattomia kommentteja ootte saanut... Musta tuntuu, että ihmiset joskus unohtaa miksi joku pitää leivontablogia tai mitä tahansa blogia. Usein törmään siihen, että olen netissä muita varten, eli palvelemassa muita. Vaikka blogin pito on oma harrastus. Joskus tulee aika tökeröitä kyselyitä reseptien suhteen ja joskus taas aivan ihanan kohteliaita kysymyksiä josko voisin auttaa. Aina autan mielelläni jos kyselijä omaa peruskäyttäytymissäännöt, mutta aina olen kyllä auttanut tökeröitäkin kyselijöitä... Ihan tavallinen vaippa- ja tuttipullorallissa oleva kotiäiti olen kuitenkin, enkä mikään leipomisen ammattilainen vaikka paljon leivonkin ;D Netti on tälläinen kiva-paha-kaveri, sillä on hyvät ja huonot puolensa. Joskus olen poistanut anonyyminä kommentointi mahdollisuuden koska sain aikalailla asiatonta kommenttia, mutta se onneksi loppui. Sitten on tietty nämä kyselijät jotka ihmettelevät miten jaksan/kerkeän leipomaan näin paljon. Mielestäni jokaisella on oikeus käyttää vapaa-aikansa miten haluaa, katsooko sitten telkkaria vai leipooko. En myöskään ole paljoa kertonut minne kakkuni vien syötäväksi vain syönkö itse, vaikka sitäkin on kovasti kyselty. Olen yrittänyt pitää tietyt asiat ominani. Itsellä on sellainen asenne ollut että meitä on joka junaan, eikä itseensä kannata ottaa, vaikka se joskus vaikeaa onkin. Ja ne hyvät blogikaverit ja kommentit auttavat jaksamaan! :)

    VastaaPoista
  11. Kiitos kaikille ihanista kommenteista ja tsempistä! Emme anna näiden lannistaa meitä ja jatketaan tottakai samaan malliin! ;) tuntuu vaan tärkeältä nostaa asia esille, sillä tulisi kaikkien ihmisten muistaa tietynlainen netti-etiketti. Kaikesta ei tartte tykätä, mutta ei tartte jättää ilkeitä kommenttejakaan! :)

    VastaaPoista
  12. Ei juma kyllä näitä ihmisiä on joka lähtöön! Tsemppiä teille, itse tykkään tosi paljon tyylistänne, olette tosi lahjakkaita ja ehdottomasti pysytte blogilistallani tulevaisuudessakin! :)

    Itse olen myös saanut netin syövereissä jonkun verran paskaa niskaan mutta näköjään kuitenkin loppujen lopuksi aika vähän. Leivontablogiini ei ole koskaan jätetty mitään asiatonta mutta pitäessäni myös lifestyle-blogia ja muutenkin naamani ollessa ympäri nettiä, olen joskus saanut kuulla olevani "vitun ruma kultakala" ja Tuksun näköinen (koska ilmeisesti aivan vaaleat hiukset tekevät kenestä tahansa, pienikokoisestakin, Tuksu-kakkosen? Aika törkeää loukata tuolla tavalla käyttäen jonkun muun nimeä) mutta nuo kommentit nauran pois (yritän ainakin) kateellisten panetteluna. Tai ainakin koetan päästä niistä yli mahd. pian. Onneksi kuitenkin melkein kaikki kommentit ovat olleet vilpittömiä kehuja, joten en osaa edes kuvitella teidän tilannettanne. Tulisi ikinä mieleenkään sanoa mitään rumaa yhtään kenellekään!

    Paljon tsemppiä teille ihanat ja jatkakaa samaan malliin! Haters gonna hate:)

    VastaaPoista
  13. Jostain syystä ne ilkeydet jäävät enemmän mieleen kuin mukavat kommentit, vaikka niin sen ei pitäisi olla! Toinen, joka siellä ruudun takana ajattelemattomuuttaan kirjoittaa ilkeyksiä ei varmasti ajattele sen enempää, tai edes välitä mitä kommentillaan saa aikaan. Pahan mielen ja harmistuksen.
    Sitä en ymmärrä MIKSI blogia pitää sitten lukea jos siinä jokin niin kovin ärsyttää? Yleensä se ärsytys kumpuaa suomalaiseen tyyliin kateudesta.

    Älkää välittäkö ilkeistä kommentoijista vaan jatkakaa samaan malliin ihanan bloginne kirjoittamista ja olkaa ylpeitä siitä mitä teette! <3

    VastaaPoista

Jättäkää kommenttia, herkkusuut :--)